Lähes puoli vuotta sivistysjohtajana on kulunut kuin siivillä. Olen saanut perehtyä moneen mielenkiintoiseen asiaan, ja paljon on vielä kesken. Yksi asia on kuitenkin tullut jo varmaksi: Siikalatvalla on paljon sydämellistä väkeä, joka haluaa auttaa viranhaltijaa onnistumaan. Lämmin kiitos siitä.

Olen varttunut uusperheissä, joissa rahanpito oli tarkkaa. Lapsena en ymmärtänyt, miksi vanhempi sai kokonaisen omenan ja me lapset puolikkaat. Vanhempana olen ymmärtänyt paremmin, miten perheessä yritettiin vain venyttää käytettävissä olevia varoja.

Vanhempani olivat ammateistaan ylpeitä duunareita. Isäni ura päättyi korjaamopäällikkönä ja äitini teki työnsä perhepäivähoitajana. Vaikka taloudelliset varat olivat niukat, en kokenut elämässäni puutetta. Sain rakkautta ja huolenpitoa, ruokaa oli aina pöydässä, arki sujui harrastuksineen ja niukkuus opetti luovuutta.

Kun sain kesätyöpaikan paikallisesta osuuspankista, äitini ompeli minulle jakkupuvun olohuoneen pellavaverhoista saksalaisen ompelulehden kaavoilla. Sillä samalla puvulla pärjäsin kolme kesää. Tällaiset kokemukset ovat opettaneet minulle, että rahaa tulee käyttää harkiten ja että muiden rahoista tulee pitää erityisen hyvää huolta. Tätä muistutti minulle usein myös ekonomitaustainen kummisetäni. Se neuvo on jäänyt elämään työssäni.

Kenellekään ei liene suuri uutinen, että suomalaisten kuntien talous on tiukoilla. Valtion rahoitus vähenee merkittävästi, ja samaan aikaan kunnan menot eivät katoa mihinkään. Silloin vaihtoehdoiksi jäävät käytännössä palvelujen karsiminen, verojen kiristäminen tai se, että me onnistumme yhdessä toimimaan aiempaa viisaammin.

Ajattelen, että kunnan taloudesta puhuttaessa kyse on yhteisistä varoista. Siitä, miten pidämme huolta, että rahat riittävät kuntalaisille tärkeisiin palveluihin. Minulle sivistysjohtajana talouden huolellinen hoito tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pystymme turvaamaan lapsille ja nuorille hyvät kasvu- ja oppimisympäristöt, perheille sujuvaa arkea ja kuntalaisille hyvinvointia tukevia palveluja. Kun yhteisiä varoja käytetään viisaasti, voimme paremmin huolehtia siitä, mikä arjessa on tärkeää.

Jokainen kuntalainen voi auttaa yllättävän paljon. Keinot ovat usein hyvin tavallisia. Esimerkiksi:

• Jos lapsesi ei tarvitse varattua hoitopaikkaa varhaiskasvatuksessa, muistathan perua sen ohjeiden mukaan.
• Jos käytät kunnan sisätiloja, jätäthän ne siistiin kuntoon ja huolehdit, että ovet menevät lukkoon.
• Jos huomaat rikkoutumista, vahinkoa tai ilkivaltaa, ilmoitathan siitä kunnan verkkosivujen punaisen Palvelupyynnöt-painikkeen kautta. Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä poliisiin.
• Kun käytät yhteistä omaisuutta, kuten koulukirjoja, laitteita, kirjaston aineistoa, piha- ja leikkialueita tai muita kunnan tiloja, pidäthän niistä hyvää huolta.

Pieniltä tuntuvat asiat näkyvät yllättävän nopeasti kustannuksissa. Kun korjattavaa, siivottavaa, uusittavaa tai selvitettävää on vähemmän, rahaa jää enemmän siihen, mikä on kuntalaiselle kaikkein tärkeintä: kasvatukseen, opetukseen, hyvinvointiin, liikuntaan, kulttuuriin ja toimiviin palveluihin.

Minusta tässä on lopulta kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta: kun pidämme huolta yhteisestä, pidämme huolta myös toinen toisistamme.

Susanne Nyman
sivistysjohtaja