”Pellikka on perimäni tilan nimi. Isoisoisäni sen aikoinaan perusti; pientä viljelyä suutarinhommien ohella. Isoisäni jatkoi Pellikan isäntänä mutta tilanhoito väheni vähenemistään kunnes loppui kokonaan kun isäni muutti kaupunkiin. Pellikka jäi ”mummolaksi” ja kesänviettopaikaksi. Ja tavaraa Pellikkaan on kertynyt vuosikymmenien aikana.
Isoisäni kuoli 2019, jolloin isästäni tuli Pellikan ainoa omistaja. Isäni kuollessa 2020, minä, ainoana lapsena, perin tuon vanhan, ränsistyneen tila maineen, mantuineen ja rojuineen. Edessäni oli suursiivous operaatio, kaikkine yllättävine käänteineen ja asianhoitoineen.
Isäni poismenoa surressa kohtasin sukuhistoriani ja myös isäni uudella tavalla. Ryhdyin myös pohtimaan kuinka paljon autioituneita ja hylättyjä taloja maaseudulta löytyy. Ja miten kuolemasta puhuminen tuntuu edelleen olevan tabu. Ja koska olen taiteilija, lähdin työstämään tätä kaikkea taiteen kautta. Onnekseni sain apurahan Taiteen edistämiskeskus – Taike , ja pystyn valmistamaan teille tämän Pellikka-teoksen. Kiitos Taikelle tästä. Myös Siikalatvan kunta lähti tukemaan sponsorointi yhteistyöllä tämän teoksen toteuttamista. ”
– Hanna Hautala –