Paluumuuttaja - tarinoita

Paluumuutto kolminkertaistui 

Tarja Heikosen tie toi vuonna 2001 Piippolaan. Tehdastyötä Oulussa Nokialla 13v tuntui riittävän. Piippolan Kangaskylältä kaksivuotiaana kaupungiin muuttaneen Tarjan ratkaisu on osoittautunut oikeaksi.  
-Hyvin olen viihtynyt, avopuoliso löytyi täältä 2002. Nyt asutaan miehen sukutilalla.  
Oman lapsuudenkotiaan Tarja käyttää kesämökkinä. 
Pari vuotta Tarjan muuton jälkeen hänen äitinsä tuli perässä Yli-Iistä. Kaksi vuotta sitten myös Tarjan isä muutti Siikalatvalle. 
Töitä ja tekemistä on Siikalatvalla riittänyt. Artesaani opinnoissa meni alussa 2,5 vuotta. Töitä on riittänyt kunnalla koulunkäyntiavustajana sekä siivoajana, kahviossa ja nyt henkilökohtaisena avustajana. 
-Aina on löytynyt töitä ja kun on ollut valmis vaihtamaan alaa, Tarja summaa. 
Myös sienestys ja marjastus pitävät kesäisin ja syksyisin liikenteessä.

 

Maailmanmatkaaja palasi juurilleen 

Hanna Keränen istuu asuntonsa terassilla Siikalatvan Pulkkilassa ja nauttii höyryävää teekupillista. Teehen on lisätty koivunlehtiä. Villiyrttejä on kesällä päässyt keräämään esimerkiksi työmatkalla Piippolaan pyöräillessä. 
Vajaan vuoden Pulkkilassa asunut Hanna pärjää vielä toistaiseksi ilman autoa. Talvella kyllä työmatka Piippolan sivuapteekkiin mietityttää. Kimppakyytejä on järjestynyt harrastuksiin, esimerkiksi kahvakuulailemaan Laakkolaan. 
Tammikuussa 2017 Hanna tuli Pulkkilan apteekkiin sijaisuutta tekemään ja nyt hänellä on vakituinen työ samaisessa apteekissa.  
-Äiti bongasi silloin työpaikan. En aikanaan ajatellut, että palaisin, kertoo luonnosta nauttiva Hanna.  
-Marjoja voi popsia työmatkalla, tärkeintä on elämänrytmi ja ihmisten välittömyys.  
Kestilästä kotoisin oleva Hanna hakee voimaa luonnosta ja on löytänyt jo mukavia maastoja Pulkkilasta. Vuonna 2002 Kestilästä maailmalle lähtenyt Hanna on kerennyt asua vuosien aikana mm. Espoossa, Kuopiossa, Oulussa, Norjassa ja Ranskassa.  
-Olen sen verran nähnyt maailmaa, että tässä on hyvä olla nyt, Hanna tiivistää.

 

Kotiseutu koukuttaa 
 

Siikalatvan Piippolan kylälle palannut Annamari Aho nauttii täysillä arjestaan.  
-Täällä ihmiset tuntee toisensa, apua on helposti saatavilla. Kaupassa jää aina suusta kiinni, Annamari kuvailee arkeaan.  
Vuonna 2011 Annamari palasi takaisin kotiseudulle yhdessä Anton-poikansa kanssa.  
-En kaupungissa asuessani tuntenut kuuluvani joukkoon, se oli vain se nuoruus kun piti lähteä, Annamari kertoo.  
Annamarin kymmenen vuotta muualla alkoi opinnoista vuonna 2001 Ruukissa. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen suunta vei Ypäjälle hevosenhoitajaopintoihin. Sieltä Siuntioon tallimestariksi, jonka jälkeen arki asettui Espooseen. Nyt oma paikka on löytynyt kotikylältä ja muuan vuosi sitten suoritettu metsästäjäntutkinto on liima, joka pitää Siikalatvalla.  
-En minä raski lähteä täältä, tämä on minulla verissä, Annamari sanoo.